toivon että saan paljon pelikavereita täältä . kaveri pyyntöjä saa lähettää. Toivotan hyvää peli iloa 
toivon että saan paljon pelikavereita täältä . kaveri pyyntöjä saa lähettää. Toivotan hyvää peli iloa TIIMIT:
-
HEVOSKESKUS: HERO
-Pyrin pitämään mahdollisen siistinä karsinat ja tehdä niistä parempia aina kun on mahdollista.
-porkkanoita pyrin kasvattamaan niin paljon kuin on tarvetta 
-Pyrin pitämään pellavaa kuivikkeina.
-Teen appeita heti kun saan kasvatettua paljon viljaa, pellavaa jne.
-Saatte jatkaa tallin vuokrausta niin pitkään kuin haluatte.
-Jossain vaiheessa joudun nostamaan taito pisteitä. Älkää surko olette edelleen tervetulleita.
-Jossain vaiheessa saatte hevosen kengät , suitset ja satulat keskukselta.
-Keskus on avoina kaikille.
-Hinta saattaa vaihdella mutta pidän sen yleensä siinä 50 equsassa. Ainoastaan hätätapauksessa nostan hintaa.
PISTETÄÄN SILMÄT KIIN USKOTAAN UNELMII KOSKA OOMME VOITTAJII
MUUTA TIETOA:
Lisää muuta tietoa:
ENSIMMÄISET YKSISARVISET VARSANI SYNTYIVÄT 20.6.2013 HOWRSESSA
Kaukana isoista teistä metsän keskellä oli pieni hevosten tila. SIellä asui Reika ja Josefiina.Eräänä kauniina aamuna kun yksisarvinen irlanincob hevonen Reika oli laitumella syömässä heinää hän kuulin kun Josefiina friisiläinen hevonen huusi Reikalle
- Pian Reika tule tänne.! Saimme vauvan.!
Reika juoksi paikalle ja astui hiljaa sisälle talliin ja näki kauniin pienen vasta syntyneen varsan pehmeiden heinien päällä. Reika käveli hitaasti kohti varsaa. Sitten hän nuuhkaisi varsaa ja varsa nosti päänsä. Reika ei voinut olla yhtään iloisempi. Varsa oli muuten musta mutta sillä oli hopeinen harja ja häntä ja valkoinen kuvio otsassa. Josefiina pesi varsan puhtaaksi. Reikalta tippui kyynel onnesta. Häntä ei haitannut se että varsalla ei ollut sarvea. Omistaja juoksi paikalle nähtyään Reikan juosseen talliin katsomaan kovaa hirnumista. Omistaja huomasi varsan ja silitti varsaa. Hän sanoi
-Onneksi olkoon Reika ja Josefiina. Saitten hienon pojan. Harmi ettei sillä ole sarvea kuin isällään. No ei se haittaa, siitä tulee hieno hevonen kuten isästään ja emästään.
Omistaja poistui tallista ja meni jatkamaan muita töitään iloisena. Varsa imi emästään maitoa. Reika halasi Josefiinaa onnestaan.
Varsa kasvoi ja sai nimekseen Hope. Hope juoksenteli laitumella iloisena ja olisi halunnut leikkiä muiden varsojen kanssa, mutta nämä kiersivät Hopen kaukaa.
-Miksi he eivät luovuta tuota kuraveristä pois pilaamasta laidunta?.
Miettivät muut varsat ilkeinä. Hope kulki isänsä ja äitinsä vierellä. Reika ja Josefiina menivät kohti heinäpaali kasaa. He eivät huomanneet että Hope oli jäänyt vähän kauemmaksi. Hope huomasi että äiti ja isä olivat menneet paaleille ja lähti juoksemaan heidän luokseen. Matkalla kaksi varsaa kamppasivat Hopen naamalleen. Hope makasi hetkenaikaa maassa ja varsat kävelivät pois nauraen. Hope jäi maahan makaamaan. Hän rupesi itkemään koska ei ymmärtänyt miksi kaikki muut varsat vihasivat häntä. Josefiina kuuli Hopen itkun ja käveli tämän luokse. Päästyään Hopen luokse hän sanoi
-Nousehan kulta. Ei ole hätää.
Hope nousi ylös ja käveli äitinsä mukana paaleille. Varsat katsoivat ilekästi Hopea kun tämä käveli ohitse.
-Älä välitä. He ovat vain kateellisia sinulle koska olet kaunein koko tallista.
Josefiina lohdutti Hopea. Reika käveli Hopen ja Josefiinan luokse. Kun hän huomasi että Hope oli kurassa hän suuttui ja kysyi kovaan ääneen
-Kuka kamppasi poikani? Uskaltakaapa vielä niin suutun kunnolla.
Hope meni emänsä mukana talliin nukkumaan. Muut varsat eivät voineet ymmärtää miksi Josefiina ja Reika puolustivat Hopea. Hope oli sekaverinen eikä hän voinut sille mitään.
Hope oli kasvanut teiniksi ja hän alkoi etääntyä vanhemmistaan. Hän laidunsi rauhassa itsekseensä laitumella kunnes kolme yksisarvista tuli Hopen luokse ja sanoi
- Jos et poistu alueelta niin sinulle käy huonosti.
Hope ei kuunnellut heitä. He toistivat mutta Hope oli ihan rauhassa. Yksisarvisia alkoi ärsyttää ja yksi uhkaili vielä kerran mutta Hope ei kuunnellut. Sitten yksisarvinen työnsi sarvensa Hopen kylkeen. Hope nosti päänsä ja hirnahti kovaa. Omistaja kuuli hirnahduksen ja meni katsomaan. Hope katsoi haavaa ja katsoi peloissaan yksisarvisia.
-Emmekös sanoneet jotain. Häivy tai saa uuden pistoksen.
Hope juoksi tuttuun talliin äitinsä luoksen. Reika ei voinut sietää moista ja käveli ulos tallista. Omistaja ei vonut uskoa silmiään kun hän näki verta yhden hevosen sarvessa. Samassa Reika astui esiin ja käveli pahasti hirnuen kohti nuoria yksisarvisia. Nämä pelästyivät ja juoksivat karkuun Reika perässään. Reika sai ajettua hevoset umpikujaan.
-Miksi ette voi jättää poikaani rauhaan? Hän ei ole tehnyt mitään teille.Pikemminki halunnut olla ystävä.
Hevosista rohkein sanoi
-Hän on sekarotuinen eikä kuulu tänne. Hän ei kuulu minnekkään.
Reika suuttui entisestään ja sanoi
-Yksikin kerta vielä tuollainen temppu tai päällekäyminen niin voitte olla varmoja että teille käy huonosta. Pidän siitä huolen.
Reika käveli pois vihaisesti hirnuen. Omistaja vei hevoset talleihin ja meni katsomaan Hopea. Hopen kyljessä oli syvä haava jota Josefiina yritti putsata. Omistaja soitti eläinlääkärin paikalle. Lääkäri tuli hetkenpäästä ja tutki haavaa. Hän laittoi tikit ja ison laastarin haavan kohdalle. Sitten hän selitti omistajalle että pitää pitää puhtaana haavan alue ettei se tulehdu. Hope laskeutui mahan makaamaan ja huokaisi syvän huokauksen. Josefiina ja Reika miettivät mitä tekisivät ettei näin pääsisi enään käymään.
Aamulla Hope käveli laitumella ja katsoi etteivät hänen vanhempansa herää ja sanoi hiljaa
-Minä lähden nyt. Toivottavasti muistatte minut aina.
Sitten Hope pudotti kyyneleen ja käveli hiljaa ulos ja juoksi laitumelta aidan yli pois metsään.
Aamulla Josefiina heräsi ja katsoi ympärilleen.
-Hope? Missä olet kulta?.
Josefiina nousi ylös ja meni laitumelle. Hopea ei näkynyt missään. Josefiina herätti Reikan ja sanoi että Hope on kadonnut. Reika nousi ylös nopeasti ja juoksi laitumen läpi edestakaisin. Lopulta hän totesi Josefiinalle että Hope on lähtenyt. Josefiina purskahti itkuun. Reika manasi itseksensä. Hän lohdutti Josefiinaa. Yksisarviset olivat riemuissaan.
-Jes! Se lähti pois! Laiduinmaa on puhdas siitä saastasta.
Hevoset lähtivät ulos laitumelle. He hyppelivät ylpeinä ulkona laitumella. Hope käveli metsän keskellä masentuneena. Hän törmäsi moneen eri eläimeen. Samassa hän kuuli kun joku pieni varsa olisi hirnutu kauhuissaan. Hän juoksi katsomaan mistä ääni tuli. Päästyään perille hän huomasi että sudet olivat piirittäneet pienen hevosen varsan. Hän keräsi kaikki rohkeustensa ja juoksi susien keskelle varsan turvaksi. Hän hirnui kovaa ja vihaisesti. Sudet eivät olleet moksiskaan. Sudet hyökkäsivät yksi kerrallaan mutta Hope onnistui kutistamaan kaikki sudet yksitellen. Hän nousi takajaloilleen ja talloi kaikki sudet jotka yrittivät pienen varsan kimppuun. Lopulta sudet juoksivat pois. Hope kääntyi katsomaan pientä varsaa. Sillä ei ollut sarvea otsassa. Varsa oli ruskea valkoinen.
-Oletko kunnossa?
kysyi Hope. Varsa hirnahti ja juoksi kohti metsän laitamaa. Hope pääsi laidalle myöskin ja huomasi hevoslauman. Hän jäi paikalleen ja katsoi muita hevosia. Hevoset kävelivät hitaasti Hopea kohti. Hope perääntyi hiukan mutta yksi hevosista sanoi ettei ole hätää. Varsan emo tuli Hopen luokse ja sanoi
-Kiitos pelastit varsani. Miten voin ikinä kiittää tarpeeksi?
Hope pysyi hiljaisena. Yksi tamma käveli Hopen luokse ja kiersi tämän ympäri.
-Komea kaveri. Mistä olet kotoisin?
Tamma kysyi Hopelta. Hope katsoi tammaa hetken. Tamma oli Akhaltekin ja Appaloosan sekoitus. lähes kaikki laumasta oli sekaverisiä. Hope oli iloinen kun huomasi ettei häntä enään syrjitty tai kiusattu eikä hän erottunut joukosta samanlailla kuin kotona. Illalla hän katsoi taivaalle ja ajatteli vanhempiaan. Hän pudotti kyyneleen ja nukahti.
(kirjoitin tuon itse. Älä kopioi kiitos)
Tämä on muisto äidin rakkaalle koiralle:
Tessu olet enkeli. Lennät tuulen mukana ja katselet meitä. Et eksy enään teiltä. Olet kaunis enkeli joka katsoo meitä pilven reunalta. voin kuulla haukuntasi kaukaa pilven reunalta. Muistan kuinka olit innoissasi kun tulin kylään. kuika heilutit häntääsi kun kohtasimme. Nyt ne ovat muistoja vain. Taistelit kipujasi vastaan. Olit sinnikäs et meinannut luovuttaa. Tänään sain todistaa viimeistä matkaasi kohti pilviä. Taistelit henkisesti ja fyysisesti viimeistä nukahtamistasi vastaan. Lopulta nukahdit ja kuulin viimeisen hönkäyksesi ja nukahdit viimeiseen ja lopulliseen uneesi. 7.1.2014
RAKASTAN SINUA TESSU MAMMA. Lepää rauhassa rakas Tessu mamma 
T:Anskumarie ja koirani Tipsu